Avainsana-arkisto: nora

Koirien aamupalahetki

 

Nora ja Varpu on siirtyneet syömään enemmän raakaa lihaa ja luita kuluneen kuukauden aikana. Hyvin on mennyt ainakin siltä osin, että ruoka maistuu molemmille ja kupit tyhjennetään kovaa kyytiä. Tänään tytöt saivat ensimmäiset lohenpäänsä, molemmat menivät heti haistelemaan ja nuolemaan omia herkkujaan. Nora rouskutteli omansa kokonaan ja yritti päälle varastaa vielä Varpunkin lohen. Hirveä rusahtelu ja louskutus kuului ja keittiön täytti hurmaava raa’an kalan haju… Piti pistää ristiveto niin pystyi itsekin syömään samalla aamupalaa.

kalanpäätkalavarpu kalanora Varpu ei jaksanut kiskaista ihan koko päätä, sitä jäi siis pala myöhemmällekin. Nyt pitäisi alkaa ottaa enemmän selkoa siitä, millä lailla pitäisi toimia, jos aikoo siirtää Noran kokonaan raakaruokinnalle. Se kuulostaa ainakin nyt aluksi melko vaivalloiselta touhulta kun pitää ottaa selvää kaikista ravintoaineista ja osata koostaa oikeanlaiset annokset. Parasta varmaan olisi, jos tapaisi jonkun raakaravintoa koiralleen syöttävän tyypin, joka osaisi neuvoa alkuun.

Onko blogiini kenties eksynyt ketään, jolle aihe olisi tuttu? :- )

Mainokset

Laihdutuslupaus

No niin, nyt on aika saada puntarin viisari värähtämään pitkästä aikaa! Tiedossa siis laihdutusjorinoita. Tämän kevään aikana paino on jumiutunut siihen 77 kilon kohdalle, joulukuussa reissussa se käväisi 74 kilossa, eli pientä heiluriliikettä on tapahtunut. Nyt on kuitenkin aika lopettaa junnaaminen ja saada projekti jatkumaan.

Asetin itselleni tavoitteen: 5 kilon painonpudotus kesä- ja heinäkuun aikana. Elokuuhun tämän mimmin pitäisi siis astella 72 kiloisena ja jatkaa loppukesä astetta kevyemmin. Siitä luulisi olevan hyvä jatkaa kohti kutosella alkavaa viisarinlukemaa.

Että mistä moinen innostus nyt taas? No istuttiin tyttöjen kanssa piknikillä yksi päivä ja juteltiin paljon mm. painosta ja terveydestä. Tajusin siinä, että vaikka ruokavaliossani on tapahtunut positiivisia muutoksia kevään aikana, tiukempi syyni olisi jo paikallaan tämän rentoilun sijaan. Olen lopettanut lihan syönnin – hyvä. Juon jatkuvasti terveyssmoothieita – hyvä sekin. Kiinnostusta terveyteen löytyy yhä – hienoa. Kahvia kuluu yhä harvemmin – kiva homma. Syömästäni kalorimäärästä minulla ei ole mitään tietoa – o-ou!

Ajattelin että voisi ainakin silloin tällöin laskea päivän kalorit, koska mulla ei tosiaankaan ole mitään ideaa, paljonko moisia tulee päivässä syötyä. En ole hirveä kalorifani, mutta uskon, että siitä voisi olla jonkinlaista hyötyä. Laskin sitten huviksi tämän päivän kalorit. Tulokseksi tuli 1574, tämä lienee ihan hyvä?

Lueskelin tässä ajan kuluksi ja inspiraatiota metsästäessä paria urheilu- ja laihdutusteemaista lehteä.

lehdenlukua

Toisessa oli testi, jossa pystyi hakemaan itselleen sopivaa laihdutusmenetelmää. No, tein sen sitten. Sanoivat että mulle sopisi vähäkalorinen ruokavalio. Ihan perustavallisia ohjeita sieltä tuli, jätä valkoinen vilja, täytä lautanen kasviksilla, mutta mikä pöyristyttävintä…

rajoita hedelmien syönti painonpudotusvaiheessa pariin päivässä.

Ehheh. Aivan. Tässäpä torstain kauppakassien sisältö:

bananasook

Tänäänkin mun vajaan 1600 kaloriin sisältyi yhdeksän hedelmää. Saan toisinaan kuulla neuvoja tai vähintään kummasteluja syömieni hedelmien määrästä (monesti menee yli tämänpäiväisen), mutta enpä oo ite huomannut kuin positiivisia vaikutuksia sen jälkeen, kun aloin syödä hedelmiä entistä enemmän.

Banskut ei oo vaan ookoo, ne on ihan loistavia. Nämä kaunokaiset (21 kappaletta) kesti mun ja siskon taloudessa kolme päivää. Tiedostan olevani päärikollinen näiden kavereiden katoamiseen, mutta so what. Ananakset odottelee vielä kypsymistään.

bananaok

Tämä pirtelö veti kolme banaania itseensä. Sekä raakakaakaojauhetta ja kuivattua piparminttua. Eikä muuta tarvita.

pirtelö Omppua ja päärynää pääsi mm. kaneli- ja lucumakuorrutteen alle iltapalaksi.

omppupäärynät   Hauska kokeilu oli myös raaka kesäkurpitsapasta avocadokastikkeella!

raakapasta

Norallakin on muuten muutoksen tuulet puhaltamassa ruokavalion suhteen. Mulle oli heti selvää, että mun koira tulee syömään mahdollisimman paljon kans raakaruokaa. Oon aloittanut tytön ruokavaliomuutokset tosi varovasti – tarhalla se söi vain kuivaruokaa ja joskus satunnaisia herkkuja jos tuuri kävi ja vieraat toi jotain mukanaan. Nyt Nora syö Canaganin kuivaruokaa (max. eläinprotskut + kasviksia, ei viljaa) ja on kerran saanut raakoja lammaspullia ohessa, mutta tänään meni ensimmäiset raa’at broilerin kivipiirat. Ne katos lautaselta muutamassa sekunnissa!

Nora on muuten oiva apu tähän kilojen karistukseen. Käydään joka päivä muutama kerta pihalla, ja olipa kyseessä pikkuinen pissalenkki tai pidempi kävely, niin ulkoilu on aina tervetullutta munkin arkeen. Tämän lisäksi pyöräilen päivittäin töihin, jihuu, edes jonkinlaista liikuntaa!

lenkkeilyä

Karkeasti sanottuna menee siis aivan hyvin, mutta jotain pitäisi tehdä. Kuten hillitä jätskin syöntiä. Ja herkutella harkitummin. Viiden kilon painonpudotus ei kuitenkaan ole mikään hillittömän hurja tavoite  – ei muuta kuin 72 kilon elopainoa kohden! Nähtäväksi jää, kuinka kivuton projekti tämä tulee olemaan.

Saatte varautua ajoittaiseen raportointiin aiheen tiimoilta!

A little dog and a big journey

I’ve been writing in this blog only in Finnish, but today I’m gonna make an exception. Nora has arrived home (so exciting!!) and I want to show some pictures of her to the staff of Care for Dogs and I thought this could be a good way to do it. So prepare to see a lot of cute pictures of my brand new dog and to read a little bit of her journey straight to my heart & to her new home in Finland . As I’m not a native english speaker there might be some grammar mistakes, but let’s not worry about that. What’s important is Nora. Warm welcome to get to know a little bit of my sweetheart!

Long story short: at the end of the last year I worked at Care for Dogs (in Chiang Mai, Northern Thailand) as a volunteer. I spent there three weeks helping out with the dogs, doing things like walking, bathing and feeding them. I had a great time: met a lot of wonderful people and was able to spent A LOT of time with fascinating dogs in every size, color & shape. I have to admit – although I liked them, I really wasn’t a big fan of small dogs. Not until I met Nora.

She kinda stole my heart.

And in return, I wanted to steal hers.

I’ts been five months since I singed the adoption forms. I think it’s been one of the best decisions I’ve made in my life so far! Because finally, after months of waiting, Nora flew to Finland last Thursday. I was in Helsinki-Vantaa airport with my friend waiting for her and her flight partner to arrive. I felt excited and a bit nervous at the same time. When Nora arrived, I was told the flight went fell. Nora hadn’t even peed in her carrier and it was over 10 hour flight! She was a bit nervous too, but it didn’t last long.

norski9

By the time we reached the train station she was full on energy! She kept sniffing around, wagging her tail and giving me wet kisses.

norski10

The train ride to Oulu took around 7 hours. We spent most of it napping.

norski11norski13While waiting for us to get home, my roommate/sister/whatsoever had made a welcome sing to our door. It should say ”welcome” in Thai, but I bet she used google translate, and we all know how reliable that thing is… :–) (and no, our last name isn’t Aittakumpu, we’re still waiting for it to be changed)

norski15

The night went well. She met her new friend Varpu, got rest of her ticks removed and took a bath. After that we were both exhausted and went to sleep. The next day we took some pictures together:

norski2norski5

And posed with Varpu:

norski3

Played with her:

norski6

… and ate her bone made of pork’s skin:

norski16

We went to do some shopping and bought some real bones & fresh meat. Nora chose her favorites:

norski7

In the next two days we met the rest of my family members and their dogs, visited a dog park and spent a lot of time together in general. And today, on her fourth day in Finland, we had a picnic in a park with my friends. Here’s a picture of the two of us:

norkiaSo yes, as you can tell, she’s doing pretty wonderful and is enjoying all the new stuff happening around her. :–) And I couldn’t be happier. I’m looking forward for the next +10 years I’m lucky enough to spend with her.

So thank you, Care for Dogs! Thanks to everyone working at the shelter for taking good care of my little girl, thank you for introducing us to each other, thanks to the people who saved her from the meat truck in the first place, thank you, thank you, thank you! Special thanks to Monica, who has been a big help past few months and to Svante, who flew with her to Finland. Your help means a lot to us.

At the moment Nora is sleeping right next to me, actually has been for past hour while I’ve been typing this post. She’s such a sweetheart, everything has gone so well – except when she climbed to our kitchen table and ate the filling of our home baked salmon pie, but that’s a whole other story.

But now we must go and get our good night sleep. :–)

Adoptioprosessin loppukiri

Ihan ensimmäisessä blogipostauksessani tulin sanoneeksi, että tänne on tulossa juttua koiran adoptoinnista ja sittemmin koulutuksesta. Vihdoinkin noiden juttujen aika on käsillä! Tähän mennessä ei ole ollut paljoa kerrottavaa, sillä vaikka adoptioprosessi lähti käyntiin jo marraskuun lopulla, on kuukaudet sen jälkeen olleet lähinnä odottelua ja lentokaverin metsästystä. Mikä, ikävä kyllä, tuotti melkoista päänvaivaa pidemmän aikaa.

Tänään sähköpostiin kuitenkin kilahti iloinen viesti, sillä näyttää siltä, että pikku-Nora on vihdoin valmis saapumaan Suomeen!

Koira olisi ollut mahdollista lähettää yksin rahtina, mutta sekä minusta että koiratarhan työntekijöistä tuntui paremmalta vaihtoehdolta hankkia lentokummi, joka huolehtisi koiran Thaimaasta Suomeen ja luovuttaisi sen minulle Helsinki-Vantaalla. Muutamia vapaaehtoisia apureita näiden kuukausien aikana ehtikin ilmestyä, kunnes jokainen heistä karsiutui jostakin syystä pois. Lento olikin liian aikainen; Nora saikin uudet antibiootit ja joutui jäämään pidemmäksi aikaa tarhalle; vapaaehtoinen ei saanutkaan järkättyä jatkolentoa sopimaan koiran vaatimiin aikatauluihin.

Nyt odotukset on kuitenkin korkealla, sillä uusin avulias herrasmies on saapumassa Suomeen 23. toukokuuta, lentokoneessa on tilaa koiralle ja kaikki vaikuttaa muutenkin menevän mallikkaasti.

Vaikka tämän paperin kirjoittamisesta on jo yli viisi kuukautta, alkaa jännitys kipristellä vatsanpohjassa taas!

noranadoptiopaperit

Niinhän sitä kuitenkin sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Enkä minä ole ainoa, joka on tätä tapausta joutunut odottamaan: Nora itse saapui koiratarhalle jo heinäkuussa 2012. Tyttö oli ollut matkalla teuraaksi, kunnes koiria kuljettanut rekka oli saatu kiinni ja koirat vapautettua. Nora oli yksi onnekkaista, hyväkuntoisista koirista, jotka pääsivät koiratarhoille hoitoon. Nora matkusti muutaman muun koiran kanssa Chiang Maihin Care For Dogs-tarhalle. Siellä se synnytti heti viisi pentua, joista jokainen adoptoitiin.

Minulle, eikä kenelläkään muulla, ole aavistusta Noran aikaisemmasta elämästä ennen liharekkaan päätymistä. Se on saattanut yhtä hyvin olla katukoira kuin jonkun lemmikkikin – teuraaksi menevät koirat yleensä napsitaan teiden varsilta tai varastetaan kyytiin. Tältä Nora näytti synnytyksen jälkeen koiratarhalla ollessaan:

norapienoinen

Kun tapasin Noran, se oli ehtinyt olla koiratarhalla jo muutaman kuukauden. Noran hapsuinen, harvahko karvapeite näytti vähän huvittavalta, mutta siinä vaiheessa en ollutkaan nähnyt aikaisempia kuvia turkin laadusta – ero on huima, kuten yleisilmeessä muutenkin. Tältä Nora näyttikin marraskuussa, kun pysähdyin lenkillä ottamaan siitä kuvaa:

norakulta

Vietin koiratarhalla yhteensä kolme viikkoa, mikä oli ihan kelpo aika tutustua uuteen perheenjäseneen. Vaikka puuhasin paljon muidenkin koirien kanssa (niitä kun tarhalla oli satakunta), ehti Noran kanssa hyvin lenkkeillä, leikkiä ja muutenkin tutustella. Pestä ja poistella punkkeja, joita tarhalla vilisi.

norankanssa

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää ei tunnu enää ollenkaan hullummalta ajalta odottaa omaa kullannuppua. Ennen Noran saapumista tekemistä on vielä paljon. Pitää lähteä mm. kauppareissulle hakemaan tytölle omaa punkkaa, pantaa, hihnaa ja ensimmäistä ikiomaa lelua. Vihdoinkin voin lähteä tekemään näitä hommia – nyt tästä jutusta on oikeasti tulossa totta.