Avainsana-arkisto: koirat

Koirien aamupalahetki

 

Nora ja Varpu on siirtyneet syömään enemmän raakaa lihaa ja luita kuluneen kuukauden aikana. Hyvin on mennyt ainakin siltä osin, että ruoka maistuu molemmille ja kupit tyhjennetään kovaa kyytiä. Tänään tytöt saivat ensimmäiset lohenpäänsä, molemmat menivät heti haistelemaan ja nuolemaan omia herkkujaan. Nora rouskutteli omansa kokonaan ja yritti päälle varastaa vielä Varpunkin lohen. Hirveä rusahtelu ja louskutus kuului ja keittiön täytti hurmaava raa’an kalan haju… Piti pistää ristiveto niin pystyi itsekin syömään samalla aamupalaa.

kalanpäätkalavarpu kalanora Varpu ei jaksanut kiskaista ihan koko päätä, sitä jäi siis pala myöhemmällekin. Nyt pitäisi alkaa ottaa enemmän selkoa siitä, millä lailla pitäisi toimia, jos aikoo siirtää Noran kokonaan raakaruokinnalle. Se kuulostaa ainakin nyt aluksi melko vaivalloiselta touhulta kun pitää ottaa selvää kaikista ravintoaineista ja osata koostaa oikeanlaiset annokset. Parasta varmaan olisi, jos tapaisi jonkun raakaravintoa koiralleen syöttävän tyypin, joka osaisi neuvoa alkuun.

Onko blogiini kenties eksynyt ketään, jolle aihe olisi tuttu? :- )

Mainokset

Onnentekoja

Kesän kiva tehtävälista Tiinan tyyliin:

Leikkaa uusi hiusmalli.

tukkamuutoksia

Tuunaa puuroja erilaisilla mausteilla, hedelmillä, marjoilla, pähkinöillä ja suklailla.

banskupuuro banskupuurokakkonen

Syö kokonainen meloni. Ei väliä onko se iso vesimeloni vai pienenpieni cantaloupe kuten tämä, herkuttele se kokonaisena ja hyvillä mielin.

cantaloupe

Syö aamiaiseksi kasa tuoreita hedelmiä.

hedelmiä

Nuku päiväunia.

päikkärit

Käy puutarhalla ja palaa kotiin monta kassillista täynnä kukkia, taimia ja yrttejä.

yrttionni

Osta uudet shortsit. Lepertele ja lirkuttele eläimille niin suureen ääneen kuin kehtaat.

onnellisuudet

Juo parempaa kahvia kuin minä.

pahatkahvit

Pyöräile! Paljon!

pyöräile

Hyvää kesää lukijat. ♥ Teidän käyntiä täällä blogissa on kiva seurailla tän saitin laskurin mukaan, en pistäis pahitteeksi vaikka jokunen teistä heittäytyisi välillä juttutuulellekin. ;–)

 

A little dog and a big journey

I’ve been writing in this blog only in Finnish, but today I’m gonna make an exception. Nora has arrived home (so exciting!!) and I want to show some pictures of her to the staff of Care for Dogs and I thought this could be a good way to do it. So prepare to see a lot of cute pictures of my brand new dog and to read a little bit of her journey straight to my heart & to her new home in Finland . As I’m not a native english speaker there might be some grammar mistakes, but let’s not worry about that. What’s important is Nora. Warm welcome to get to know a little bit of my sweetheart!

Long story short: at the end of the last year I worked at Care for Dogs (in Chiang Mai, Northern Thailand) as a volunteer. I spent there three weeks helping out with the dogs, doing things like walking, bathing and feeding them. I had a great time: met a lot of wonderful people and was able to spent A LOT of time with fascinating dogs in every size, color & shape. I have to admit – although I liked them, I really wasn’t a big fan of small dogs. Not until I met Nora.

She kinda stole my heart.

And in return, I wanted to steal hers.

I’ts been five months since I singed the adoption forms. I think it’s been one of the best decisions I’ve made in my life so far! Because finally, after months of waiting, Nora flew to Finland last Thursday. I was in Helsinki-Vantaa airport with my friend waiting for her and her flight partner to arrive. I felt excited and a bit nervous at the same time. When Nora arrived, I was told the flight went fell. Nora hadn’t even peed in her carrier and it was over 10 hour flight! She was a bit nervous too, but it didn’t last long.

norski9

By the time we reached the train station she was full on energy! She kept sniffing around, wagging her tail and giving me wet kisses.

norski10

The train ride to Oulu took around 7 hours. We spent most of it napping.

norski11norski13While waiting for us to get home, my roommate/sister/whatsoever had made a welcome sing to our door. It should say ”welcome” in Thai, but I bet she used google translate, and we all know how reliable that thing is… :–) (and no, our last name isn’t Aittakumpu, we’re still waiting for it to be changed)

norski15

The night went well. She met her new friend Varpu, got rest of her ticks removed and took a bath. After that we were both exhausted and went to sleep. The next day we took some pictures together:

norski2norski5

And posed with Varpu:

norski3

Played with her:

norski6

… and ate her bone made of pork’s skin:

norski16

We went to do some shopping and bought some real bones & fresh meat. Nora chose her favorites:

norski7

In the next two days we met the rest of my family members and their dogs, visited a dog park and spent a lot of time together in general. And today, on her fourth day in Finland, we had a picnic in a park with my friends. Here’s a picture of the two of us:

norkiaSo yes, as you can tell, she’s doing pretty wonderful and is enjoying all the new stuff happening around her. :–) And I couldn’t be happier. I’m looking forward for the next +10 years I’m lucky enough to spend with her.

So thank you, Care for Dogs! Thanks to everyone working at the shelter for taking good care of my little girl, thank you for introducing us to each other, thanks to the people who saved her from the meat truck in the first place, thank you, thank you, thank you! Special thanks to Monica, who has been a big help past few months and to Svante, who flew with her to Finland. Your help means a lot to us.

At the moment Nora is sleeping right next to me, actually has been for past hour while I’ve been typing this post. She’s such a sweetheart, everything has gone so well – except when she climbed to our kitchen table and ate the filling of our home baked salmon pie, but that’s a whole other story.

But now we must go and get our good night sleep. :–)

Koirakaveripäivä

Nyt tulee kolmas koirapostaus putkeen, mutta tajusin juuri, etten ole esitellyt täällä toista kämppistäni! Kyseessä on tietenkin Varpu, mun siskon parivuotias cottoni. Lähdin tänään Raaheen kun tuli mahdollisuus päästä käymään saaressa ekaa kertaa tälle alkukesälle, joten nappasin Varpun mukaan, ja me sitten otettiin kaverikuvia pitkin päivää.

Sen verran on huomautettava, että jos Varpu olisi ollut emäntänsä kanssa liikenteessä, olisi sillä varmaan ollut pompula päässä. Me lähdettiin rennosti meikittä ja tukka auki ajelemaan maalaisviikonloppua kohden.

varpunkansdadaKäytiin moikkaamassa mun vanhempia niiden työpaikalla, kirjoittelin siinä välissä kaverille viestiä koneella. Varpu oli hengessä mukana.

varpunkans22

Sen jälkeen haettiin ruokaa ja lähdettiin veneilemään!

varpunkans32

Saaressa Varpu sai päästellä ihan kunnolla samalla, kun allekirjoittanut nautiskeli auringosta riipumatossa. Otettiin vielä päivän viimeinen kaverikuva ennen kuin hypättiin takaisin veneeseen ja lähdettiin maaseudulle tervehtimään muita koirakavereita.

varpunkans42Päivän pemuamiset vaati veronsa, sillä nyt Varpu pötköttää tuossa nojatuolin vieressä sikeitä vedellen. Huomenna me lähdetään saareen uudestaan ja taidetaan jäädä yöksi tällä kertaa. Päivän punkkitulos oli onneksi melko laiha: Varpun valkoisesta turkista löytyi moisia ällötyksiä kaksin kappalein. Ei taida tyttö nukkua sängyssä tänä yönä!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Koiraparturin pikkupulmat

Pari-kolme kertaa vuodessa tapahtuu jotain hauskaa: Ulla saa uuden lookin, kun turkki trimmataan lyhyeksi. Nyt oon pari kertaa tullut Raaheen toimittamaan asiaa, mutta trimmikone on temppuillut ja oikein kunnolla! Ekalla kerralla sain pöydän kuntoon ja koiran pöydälle, mutta siihen se sitten jäikin. Konetta käytettiin liikkeessä, ja seuraavalla kerralla ehdittiin vetää selästä siipale karvoja, kunnes rakkine sanoi taas sopimuksen irti.

Seuraavana päivänä hankittiin uusi terä. Aloitettiin toiveikkain mielin trimmaus alusta, napattiin vielä Ullan kanssa kiva yhteiskuvakin:

parturointia3 Mutta sitten – yllätys yllätys – kone lakkasi taas toimimasta. Surisi ja hurisi vaan ei leikannut mitään. Ulla sai ansaitsemansa tauon ja vilvoitteli varsin hupaisassa kampauksessaan. Trimmaajan piti avata siideripullo, Ulla hörppi vettä. Molemmille oli ehtinyt tulla melko kuuma.

parturointi parturointi2Hetken värkkäämisen jälkeen trimmeri suostui taas yhteistyöhön, tosin varsin laihoin tuloksin. Ehdin siistiä hännän ja kasvot, kunnes leikattiin taas tyhjää.

parturointia5

Konetta ei saatu sen kummemin enää toimimaan, ja Ulla jäikin pörhistelemään lattialle kertyneisiin villakasoihin jättimäisissä tassuissaan, pitkissä vatsakarvoissaan ja epätasaisissa kyljissään. Vein sen suihkuun ja huuhtelin irtokarvat, mutta ei voinut mitään, Ullan ulkoasu jaksaa naurattaa edelleen, ja meidän urakka jatkuu maanantaina, kun saadaan toivottavasti uutta konetta kehiin.

Toivon mukaan se on sitten kevään viimeinen trimmikerta. Tiistaina kun pitäisi päästä palaamaan Ouluun ja  viettämään leffailtaa kaverin kanssa!

Adoptioprosessin loppukiri

Ihan ensimmäisessä blogipostauksessani tulin sanoneeksi, että tänne on tulossa juttua koiran adoptoinnista ja sittemmin koulutuksesta. Vihdoinkin noiden juttujen aika on käsillä! Tähän mennessä ei ole ollut paljoa kerrottavaa, sillä vaikka adoptioprosessi lähti käyntiin jo marraskuun lopulla, on kuukaudet sen jälkeen olleet lähinnä odottelua ja lentokaverin metsästystä. Mikä, ikävä kyllä, tuotti melkoista päänvaivaa pidemmän aikaa.

Tänään sähköpostiin kuitenkin kilahti iloinen viesti, sillä näyttää siltä, että pikku-Nora on vihdoin valmis saapumaan Suomeen!

Koira olisi ollut mahdollista lähettää yksin rahtina, mutta sekä minusta että koiratarhan työntekijöistä tuntui paremmalta vaihtoehdolta hankkia lentokummi, joka huolehtisi koiran Thaimaasta Suomeen ja luovuttaisi sen minulle Helsinki-Vantaalla. Muutamia vapaaehtoisia apureita näiden kuukausien aikana ehtikin ilmestyä, kunnes jokainen heistä karsiutui jostakin syystä pois. Lento olikin liian aikainen; Nora saikin uudet antibiootit ja joutui jäämään pidemmäksi aikaa tarhalle; vapaaehtoinen ei saanutkaan järkättyä jatkolentoa sopimaan koiran vaatimiin aikatauluihin.

Nyt odotukset on kuitenkin korkealla, sillä uusin avulias herrasmies on saapumassa Suomeen 23. toukokuuta, lentokoneessa on tilaa koiralle ja kaikki vaikuttaa muutenkin menevän mallikkaasti.

Vaikka tämän paperin kirjoittamisesta on jo yli viisi kuukautta, alkaa jännitys kipristellä vatsanpohjassa taas!

noranadoptiopaperit

Niinhän sitä kuitenkin sanotaan, että odottavan aika on pitkä. Enkä minä ole ainoa, joka on tätä tapausta joutunut odottamaan: Nora itse saapui koiratarhalle jo heinäkuussa 2012. Tyttö oli ollut matkalla teuraaksi, kunnes koiria kuljettanut rekka oli saatu kiinni ja koirat vapautettua. Nora oli yksi onnekkaista, hyväkuntoisista koirista, jotka pääsivät koiratarhoille hoitoon. Nora matkusti muutaman muun koiran kanssa Chiang Maihin Care For Dogs-tarhalle. Siellä se synnytti heti viisi pentua, joista jokainen adoptoitiin.

Minulle, eikä kenelläkään muulla, ole aavistusta Noran aikaisemmasta elämästä ennen liharekkaan päätymistä. Se on saattanut yhtä hyvin olla katukoira kuin jonkun lemmikkikin – teuraaksi menevät koirat yleensä napsitaan teiden varsilta tai varastetaan kyytiin. Tältä Nora näytti synnytyksen jälkeen koiratarhalla ollessaan:

norapienoinen

Kun tapasin Noran, se oli ehtinyt olla koiratarhalla jo muutaman kuukauden. Noran hapsuinen, harvahko karvapeite näytti vähän huvittavalta, mutta siinä vaiheessa en ollutkaan nähnyt aikaisempia kuvia turkin laadusta – ero on huima, kuten yleisilmeessä muutenkin. Tältä Nora näyttikin marraskuussa, kun pysähdyin lenkillä ottamaan siitä kuvaa:

norakulta

Vietin koiratarhalla yhteensä kolme viikkoa, mikä oli ihan kelpo aika tutustua uuteen perheenjäseneen. Vaikka puuhasin paljon muidenkin koirien kanssa (niitä kun tarhalla oli satakunta), ehti Noran kanssa hyvin lenkkeillä, leikkiä ja muutenkin tutustella. Pestä ja poistella punkkeja, joita tarhalla vilisi.

norankanssa

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää ei tunnu enää ollenkaan hullummalta ajalta odottaa omaa kullannuppua. Ennen Noran saapumista tekemistä on vielä paljon. Pitää lähteä mm. kauppareissulle hakemaan tytölle omaa punkkaa, pantaa, hihnaa ja ensimmäistä ikiomaa lelua. Vihdoinkin voin lähteä tekemään näitä hommia – nyt tästä jutusta on oikeasti tulossa totta.

Viileä vappu

Tämä vappu kului melko vilpoisissa merkeissä. Lähdin vanhempien luo Raaheen ihan vain rentoutumaan, mutta siellä ollessa melkoinen lumimyräkkä otti ja yllätti! Ullan kanssa käytiin vähän pemuamassa pihalla ja heittelemässä lumipalloja. Illalla herkuteltiin kahvin kanssa jäisellä, raa’alla banaanikakulla. Resepti löytyy Virpi Mikkosen blogista täältä.

lumileikitlumileikit2bananacake2 bananacakeTällainen oli siis toukokuun aloitus! Nyt on sellainen touhukas fiilis, lumisateesta huolimatta kuin talviunilta herännyt – nyt tuntuu, että jaksan keskittyä omaan hyvinvointiini edelliskuuta paremmin. Olisi kiva saada elopainoon vähän muutosta, joten ruokavalion tarkistus lienee tiedossa lähipäivinä.

Onneksi ajatus siitä tuntuu ainoastaan hyvältä. : -)