Avainsana-arkisto: hyvinvointi

Onnentekoja

Kesän kiva tehtävälista Tiinan tyyliin:

Leikkaa uusi hiusmalli.

tukkamuutoksia

Tuunaa puuroja erilaisilla mausteilla, hedelmillä, marjoilla, pähkinöillä ja suklailla.

banskupuuro banskupuurokakkonen

Syö kokonainen meloni. Ei väliä onko se iso vesimeloni vai pienenpieni cantaloupe kuten tämä, herkuttele se kokonaisena ja hyvillä mielin.

cantaloupe

Syö aamiaiseksi kasa tuoreita hedelmiä.

hedelmiä

Nuku päiväunia.

päikkärit

Käy puutarhalla ja palaa kotiin monta kassillista täynnä kukkia, taimia ja yrttejä.

yrttionni

Osta uudet shortsit. Lepertele ja lirkuttele eläimille niin suureen ääneen kuin kehtaat.

onnellisuudet

Juo parempaa kahvia kuin minä.

pahatkahvit

Pyöräile! Paljon!

pyöräile

Hyvää kesää lukijat. ♥ Teidän käyntiä täällä blogissa on kiva seurailla tän saitin laskurin mukaan, en pistäis pahitteeksi vaikka jokunen teistä heittäytyisi välillä juttutuulellekin. ;–)

 

Mainokset

Laihdutuslupaus

No niin, nyt on aika saada puntarin viisari värähtämään pitkästä aikaa! Tiedossa siis laihdutusjorinoita. Tämän kevään aikana paino on jumiutunut siihen 77 kilon kohdalle, joulukuussa reissussa se käväisi 74 kilossa, eli pientä heiluriliikettä on tapahtunut. Nyt on kuitenkin aika lopettaa junnaaminen ja saada projekti jatkumaan.

Asetin itselleni tavoitteen: 5 kilon painonpudotus kesä- ja heinäkuun aikana. Elokuuhun tämän mimmin pitäisi siis astella 72 kiloisena ja jatkaa loppukesä astetta kevyemmin. Siitä luulisi olevan hyvä jatkaa kohti kutosella alkavaa viisarinlukemaa.

Että mistä moinen innostus nyt taas? No istuttiin tyttöjen kanssa piknikillä yksi päivä ja juteltiin paljon mm. painosta ja terveydestä. Tajusin siinä, että vaikka ruokavaliossani on tapahtunut positiivisia muutoksia kevään aikana, tiukempi syyni olisi jo paikallaan tämän rentoilun sijaan. Olen lopettanut lihan syönnin – hyvä. Juon jatkuvasti terveyssmoothieita – hyvä sekin. Kiinnostusta terveyteen löytyy yhä – hienoa. Kahvia kuluu yhä harvemmin – kiva homma. Syömästäni kalorimäärästä minulla ei ole mitään tietoa – o-ou!

Ajattelin että voisi ainakin silloin tällöin laskea päivän kalorit, koska mulla ei tosiaankaan ole mitään ideaa, paljonko moisia tulee päivässä syötyä. En ole hirveä kalorifani, mutta uskon, että siitä voisi olla jonkinlaista hyötyä. Laskin sitten huviksi tämän päivän kalorit. Tulokseksi tuli 1574, tämä lienee ihan hyvä?

Lueskelin tässä ajan kuluksi ja inspiraatiota metsästäessä paria urheilu- ja laihdutusteemaista lehteä.

lehdenlukua

Toisessa oli testi, jossa pystyi hakemaan itselleen sopivaa laihdutusmenetelmää. No, tein sen sitten. Sanoivat että mulle sopisi vähäkalorinen ruokavalio. Ihan perustavallisia ohjeita sieltä tuli, jätä valkoinen vilja, täytä lautanen kasviksilla, mutta mikä pöyristyttävintä…

rajoita hedelmien syönti painonpudotusvaiheessa pariin päivässä.

Ehheh. Aivan. Tässäpä torstain kauppakassien sisältö:

bananasook

Tänäänkin mun vajaan 1600 kaloriin sisältyi yhdeksän hedelmää. Saan toisinaan kuulla neuvoja tai vähintään kummasteluja syömieni hedelmien määrästä (monesti menee yli tämänpäiväisen), mutta enpä oo ite huomannut kuin positiivisia vaikutuksia sen jälkeen, kun aloin syödä hedelmiä entistä enemmän.

Banskut ei oo vaan ookoo, ne on ihan loistavia. Nämä kaunokaiset (21 kappaletta) kesti mun ja siskon taloudessa kolme päivää. Tiedostan olevani päärikollinen näiden kavereiden katoamiseen, mutta so what. Ananakset odottelee vielä kypsymistään.

bananaok

Tämä pirtelö veti kolme banaania itseensä. Sekä raakakaakaojauhetta ja kuivattua piparminttua. Eikä muuta tarvita.

pirtelö Omppua ja päärynää pääsi mm. kaneli- ja lucumakuorrutteen alle iltapalaksi.

omppupäärynät   Hauska kokeilu oli myös raaka kesäkurpitsapasta avocadokastikkeella!

raakapasta

Norallakin on muuten muutoksen tuulet puhaltamassa ruokavalion suhteen. Mulle oli heti selvää, että mun koira tulee syömään mahdollisimman paljon kans raakaruokaa. Oon aloittanut tytön ruokavaliomuutokset tosi varovasti – tarhalla se söi vain kuivaruokaa ja joskus satunnaisia herkkuja jos tuuri kävi ja vieraat toi jotain mukanaan. Nyt Nora syö Canaganin kuivaruokaa (max. eläinprotskut + kasviksia, ei viljaa) ja on kerran saanut raakoja lammaspullia ohessa, mutta tänään meni ensimmäiset raa’at broilerin kivipiirat. Ne katos lautaselta muutamassa sekunnissa!

Nora on muuten oiva apu tähän kilojen karistukseen. Käydään joka päivä muutama kerta pihalla, ja olipa kyseessä pikkuinen pissalenkki tai pidempi kävely, niin ulkoilu on aina tervetullutta munkin arkeen. Tämän lisäksi pyöräilen päivittäin töihin, jihuu, edes jonkinlaista liikuntaa!

lenkkeilyä

Karkeasti sanottuna menee siis aivan hyvin, mutta jotain pitäisi tehdä. Kuten hillitä jätskin syöntiä. Ja herkutella harkitummin. Viiden kilon painonpudotus ei kuitenkaan ole mikään hillittömän hurja tavoite  – ei muuta kuin 72 kilon elopainoa kohden! Nähtäväksi jää, kuinka kivuton projekti tämä tulee olemaan.

Saatte varautua ajoittaiseen raportointiin aiheen tiimoilta!

Kasviskuukauden kuulumisia

Kasvisruokakuukausi on edennyt varsin mukavasti, sillä vajaan viikon kuluttua tulee ensimmäinen kuukausi täyteen tätä kokeilua. Kerran on tullut syötyä hintsusti kalaa, sillä lapsuudenkodissa käydessä oli tarjolla kylmäsavulohella täytettyä sushia. Ruoka oli jo pöydässä kun saavuttiin, joten valitsin sen mieluummin kuin tein itselle jotain muuta ruokaa muiden jo syödessä. Mutta eipä haittaa, muuten on mennyt kovin mukavasti!

Lihan jättäminen ruokavaliosta on osoittautunut tosi helpoksi. Minkäänlaisia mielihaluja ei ole edes esiintynyt.  Tosin, kuten aikaisemminkin mainitsin, en ole mieletön lihafani muutenkaan. Tämä kokeilu on saanut pohtimaan onko kaikkien maitotuotteiden ja munienkaan käyttö niin tarpeellista, ja olenkin kokeillut jo esimerkiksi kauramaidon valmistamista, testannut kananmunankorviketta ja paria vegaanireseptiäkin.

Ajattelin, että kasviskuukauden jatkoksi voisi pitää ainakin yhden vegaaniviikon kokeilumielessä. Ja katsoa sitten siitä, mihin jatkaisi. Kaikenlaista kasvis- ja vegaanikirjallisuutta on tullut ahmittua jo aika tavalla:

kasviskirja2 kasviskirja

Yksi hauskoista vegaanikokkailuista oli tällainen kaapin tyhjennys, josta tulikin kelpo annos papu-kaalipataa riisin kanssa syötäväksi. Liottelin ja keitin härkäpapuja ja paistelin samalla pannulla sipuleita, juureksia, kaalta ja pinaattia. Maustoin chilillä, currylla, suolalla ja pippurilla sekä tomaattipyreellä. Lisäsin pavut ja keittelin jonkin aikaa kookosmaidon kanssa. Volá!

vegepata

Alla puolestaan yksi kuluneen kuukauden aamupaloistani: pala vegaanista kurpitsakakkua, sitruunaruoho-teetä, puolikas ananas ja appelsiini.

aamupala

Kurpitsaherkku oli toki täynnä sokeria ja muuta, mutta sen maku kirvoitti muutaman mukavan kehun, joten jaan reseptin täällä, mikäli joku haluaa kokeilla! Se on Emily Mainquistin kirjasta Vegeherkkuja.
kurpitsapiirakka

Mausteiset kurpitsaneliöt (maidoton, munaton)

  • 260 g vehnäjauhoja
  • 240 g fariinisokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl ruokasoodaa
  • 1/2 tl suolaa
  • 2 tl kanelia
  • 1/4 tl piparkakkumaustetta
  • 120 g kasvisöljyä
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 425 g (1 purkki) kurpitsasosetta
  • 120 ml soijamaitoa/vettä
  • 3 tl kananmunankorviketta + 4 rkl lämmintä vettä

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka (noin 23 x 33 cm). Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää märät aineet ja sekoita sähkövatkaimella tai yleiskoneella voimakkaasti. Lisää veteen sekoitettu kananmunankorvike ja sekoita uudestaan. Levitä vuokaan, paista 25-30 minuuttia, kunnes leivos on kypsä. Anna jäähtyä kunnolla, ja kumoa sen jälkeen tarjoilulautaselle.

  • 85 g huoneenlämpöistä margariinia
  • 225 g soijatuorejuustoa / pehmeää tofua
  • 1 tl vaniljaa
  • 630 g tomusokeria

Valmista tuorejuustokuorrutus. Vatkaa margariini ja soijatuorejuusto tai pehmeä tofu pehmeäksi. Lisää tomusokeri osissa, vatkaa tasaiseksi ja levitä kurpitsakakun päälle. Jos maltat, pidä ainakin osa herkusta jääkaapissa pari päivää. Maut syventyvät ja lopputulos maistuu paljon paremmalta!

Hyvien valintojen huhtikuu

 

Tuli tässä sellainen päähänpisto, että voisi viettää lihattoman huhtikuun. Tai no, pääsiäisenä tuli syötyä lammasta ja tänään thaimaalaista, joka sisälsi kanaa, mutta sitten huomisesta alkaen. Kasvissyönti ei ajatuksena nyt ole uusi, sillä olen joskus kokeillut lyhyitä kasvisruokakausia, mutta mikseipä uudestaan! Tällä hetkellä syön lihaa aina silloin tällöin, mutta äskettäin näkemäni kuvasarja kukonpoikasista pisti ajatukset rullaamaan taas sitä rataa, että tässä sitä ollaan.

Kasvissyöjäksi taikka vegaaniksi heittäytyminen ei olisi kohdallani ihan mahdoton ajatus – en vain ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi, vaikka lihatuotannon julmuus on kyllä hyvin tiedossa ja eläinten oikeudet lähellä sydäntä. On niin helppo pysytellä mukavuusalueella ja välillä mennä sieltä, mistä aita on matalin. Toisaalta olen puolitosissani miettinyt, että hankkisi metsästyskortin ja opettelisi käymään metsällä, niin saisi silloin tällöin syödä riistaa. Ajatus on jostain syystä herättänyt suunnattomasti hilpeyttä lähipiirissä…

Tämän blogin tarkoitus ei ole kuitenkaan blastata täysin rinnoin, mutta vilkaiskaapa toki alla oleva ihmisen ja luonnon suhteesta kertova animaatio, joka on mielestäni ihan mainio!

Ajatuksia herättävä, vai mitä?

Nyt ollaan kyllä kivan äärellä, kun saa kehitellä ja kokeilla uusia kasvisruokareseptejä kuukauden ajan! Tekaisin tässä illalla jo kurpitsapiirakan, perunarieskoja ja uunibataatteja, mutta huomenna voisi kokata jotain vähän ruokaisempaakin. : )

Tiina testaa: heppa ja hiljainen metsä

Tein sunnuntaina jotain hienoa – kapusin hevosen selkään ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen! Ja se oli ihan upeaa! Rauhallinen, lumivalkea metsä, poskipäitä pureva pakkanen ja hankeen tallattuja polkuja tarpova hevonen. Ei ole ollenkaan puppua, että eläimet ja luonto saavat mielen pysymään tiukemmin nykyhetkessä. Metsässä kaikki muu tuntui unohtuvan. En keskittynyt mihinkään muuhun kuin hevosen käyntiin, ylitettäviin ojiin, väisteltäviin oksiin ja hankeen humpsahteleviin kavioihin.

En ole kiinnostunut ratsastuksesta suorittamismielessä: sain siitä nuorena tyttönä tarpeekseni. Vaihdoin silloin tallille, jossa tärkeää ei ollutkaan askelkuviot ja hypittävät esteet, vaan yhteys hevosen ja ihmisen välillä. Palasin samaan paikkaan eilen, rapsuttelemaan laitumelle vanhoja heppatuttuja ja itselleni uusia kavereita. Kuvittelin ennakkoon jännittäväni kovasti, mutta yllätyksekseni olo olikin mukava ja rento. Hevosen selässä tuntui kodikkaalta.

talvimaisema4 talvimaisema

Minulle sanottiin, että ensin pitää oppia hyväksi matkustajaksi. Ettei ole kiire minnekään. Ja minnepä olisi? Elämä on nyt. Miten paljon helpompi se oli muistaa hevosen selässä keskellä hiljaista metsää, jäniksen jälkiä nietoksista seuraten.

Heppapäivän vaikutus mielialaan oli välitön. Ratsastuksen jälkeen olin täynnä energiaa, päivä oli suoraan sanoen voimauttava! Juotiin kahvit ja rapsuteltiin koiria, puhuttiin eläimistä ja oman ruoan kasvattamisesta, huomasin haaveilevani kirkkain silmin ja taisin hymyillä koko ajomatkan takaisin kotiin. Reisilihaksissakin tuntui, taisi ottaa eri paikasta kuin kävely tai salitreeni.

Kyllä metsään kannattaa mennä. Kävellen tai hiihtämällä, koirien kanssa tai ilman. Kevättalven aurinko saa olon voimakkaaksi ja ajatukset selkeiksi. Mutta hevosen selkään – sinne minä haluan uudestaan.

talvimaisema2 talvimaisema3

(kuvat: w-i-n-t-e-r.tumblr – ensi kerralla otan oman kameran mukaan!)

Leppoisan laihduttajan tunnustuksia

Kuten moni minut tunteva varmastikin jo tietää, olen kuluneen vuoden aikana rukannut syömistottumuksiani ja laihduttanut kerrankin hyvin tuloksin. Tämän vuoden aikana minulla on tavoitteena saada pudotettua sellaiset kymmenisen kiloa, joten tulen tässä blogissa varmasti höpisemään myös laihduttamisesta, elämäntapamuutoksista ja sen sellaisista aina aika ajoin. Esimerkiksi se aikaisemmin mainitsemani aarrekartta sai melko konkreettiset tavoitteet muiden unelmien joukkoon:

-10kg

terveellinenruoka

Vielä hetki sitten minua olisi kauhistuttanut kertoa oma painoni muille ihmisille, saatikka sitten ilmoittaa se julkisesti netissä, mutta asenteeni on muuttunut paljon rennommaksi ja lepsummaksi tämänkin suhteen. Harva mieskään arkailee paljastaa omaa painoaan, miksipä siis naistenkaan täytyisi! Minulla on ylipainoa ja sillä hyvä. Minulla on elämäntaparemontti meneillään ja painoni tulee vaihtelemaan sen vuoksi ja paljon.

Tämänhetkinen painoni on 76 kiloa. Se saattaa monista kuulostaa paljolta, mutta minusta tilanne on aika hyvä, sillä kesällä elopainoa löytyi vielä 90 kilon edestä. En tykkää laihduttaa klassisesti sanottuna hammasta purren ja verenmaku suussa, vaan olen tässä etsiskellyt omaa tietäni, syönyt hyvin ja iloinnut jokaisesta matkan varrella pudonneesta kilosta. Välillä olen ottanut rennommin, mistä kielii sekin, että paino on tippunut verrattain rauhalliseen tahtiin.

Tämän ruokaseikkailun aikana olen ihastunut mm. seuraavanlaisiin ruokiin entistä enemmän: raakajäätelöihin, tuorepuristettuihin mehuihin ja smoothieihin sekä salaatteihin. Poimin alla olevat kuvat toisesta blogistani, johon olen välillä kuvannut kokeilemiani ruokia vuoden varrelta.

jätski pinaattimehu salaattiTämä vuosi on alkanut tältä osin vähän hissukseen (ja nytkin tekisi mieli vain lekotella ja herkutella!) joten tämän postauksen tarkoitus on osittain potkia itseäni perseelle – tiedän ettei ne kymmenen kiloa lähde itsestään kehostani lätkimään, vaan on pakko puhdistaa ruokavaliota taas parempaan suuntaan. Joulukuussa tulin Kaakkois-Aasian lämmöstä kotiin ja tammikuussa varastoin pakkasen varalle pari lisäkiloa, mutta sen jälkeen viisari on värähtänyt hitusen jä näyttäisi olevan nyt laskusuunnassa. Lantion ja vyötärön mittauksen perusteella voitaisiin puhua parin senttimetrin kaventumisesta, mutta nyt on jo maaliskuu ja kesä tulossa kovaa vauhtia, joten nyt olisi hyvä aika saada vähän buustia tähänkin hommaan.

Saliharrastus ei muuten vienyt mennessään. Minulla on tosiaan se kuuden kuukauden jäsensopimus salille, eli rautaa saisi nostaa vaikka joka päivä, mutta kun se tuntuu vähän tylsältä. Olen selvästikin vähän erilaisten lajien puolella – mutta käytävähän tuolla on, kun jäsenyydestä pitää maksaakin! 😀

Mistähän sitä saisi voittajafiiliksen täksi kevääksi? Tänään ainakin on sushi-ilta!

Kiitoksen voima

Hyvää vetää puoleensa hyvää – kiitos vielä lisää kiitettävää. Milloin sinä olet viimeksi pysähtynyt ja kiittänyt kaikesta siitä hyvästä, jota elämässäsi on?

kiitollisuutta2

Tänään minä olen kiitollinen näistä asioista:

  • minulla on mahtava perhe
  • uskomaton tyttöystävä, jonka kanssa vietin ihanan viikonlopun
  • sekä luotettavia, upeita ystäviä
  • Nora-koira läpäisi tarvittavat testit ja on valmis lentämään huhtikuussa kotiin
  • minulla on kaikki mahdollisuudet terveelliseen elämään ja kehoon
  • selässäni on uudenkarhea, joskin varsin kipeä, tatuointi
  • minun ja siskon uusi koti on viihtyisä ja kiva
  • sain lainaan mielenkiintoisen kirjan
  • minulla on kädet joilla kirjoittaa, ja jalat joilla juosta
  • tuntuu, että tästä elämästä on tulossa hyvä

kiitollisuutta3”Be thankful for  what you have and you will end up having more. But if you concentrate on what you don’t have, you’ll never, ever have enough.”