Tiina testaa: heppa ja hiljainen metsä

Tein sunnuntaina jotain hienoa – kapusin hevosen selkään ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen! Ja se oli ihan upeaa! Rauhallinen, lumivalkea metsä, poskipäitä pureva pakkanen ja hankeen tallattuja polkuja tarpova hevonen. Ei ole ollenkaan puppua, että eläimet ja luonto saavat mielen pysymään tiukemmin nykyhetkessä. Metsässä kaikki muu tuntui unohtuvan. En keskittynyt mihinkään muuhun kuin hevosen käyntiin, ylitettäviin ojiin, väisteltäviin oksiin ja hankeen humpsahteleviin kavioihin.

En ole kiinnostunut ratsastuksesta suorittamismielessä: sain siitä nuorena tyttönä tarpeekseni. Vaihdoin silloin tallille, jossa tärkeää ei ollutkaan askelkuviot ja hypittävät esteet, vaan yhteys hevosen ja ihmisen välillä. Palasin samaan paikkaan eilen, rapsuttelemaan laitumelle vanhoja heppatuttuja ja itselleni uusia kavereita. Kuvittelin ennakkoon jännittäväni kovasti, mutta yllätyksekseni olo olikin mukava ja rento. Hevosen selässä tuntui kodikkaalta.

talvimaisema4 talvimaisema

Minulle sanottiin, että ensin pitää oppia hyväksi matkustajaksi. Ettei ole kiire minnekään. Ja minnepä olisi? Elämä on nyt. Miten paljon helpompi se oli muistaa hevosen selässä keskellä hiljaista metsää, jäniksen jälkiä nietoksista seuraten.

Heppapäivän vaikutus mielialaan oli välitön. Ratsastuksen jälkeen olin täynnä energiaa, päivä oli suoraan sanoen voimauttava! Juotiin kahvit ja rapsuteltiin koiria, puhuttiin eläimistä ja oman ruoan kasvattamisesta, huomasin haaveilevani kirkkain silmin ja taisin hymyillä koko ajomatkan takaisin kotiin. Reisilihaksissakin tuntui, taisi ottaa eri paikasta kuin kävely tai salitreeni.

Kyllä metsään kannattaa mennä. Kävellen tai hiihtämällä, koirien kanssa tai ilman. Kevättalven aurinko saa olon voimakkaaksi ja ajatukset selkeiksi. Mutta hevosen selkään – sinne minä haluan uudestaan.

talvimaisema2 talvimaisema3

(kuvat: w-i-n-t-e-r.tumblr – ensi kerralla otan oman kameran mukaan!)

Mainokset

5 thoughts on “Tiina testaa: heppa ja hiljainen metsä

  1. Storithiana

    Oi, munkin on tehnyt tässä lähiaikoina mieli päästä taas hevosen selkään, viimeksi olen ratsastanut myös noin kuusi vuotta sitten ^^ En vain näistä lähialueen talleista oikein tiedä, mikä niistä olisi kiva paikka… Ehkä joskus keksin jotain : )

    Vastaa
    1. Tuuli

      Voi kauhea kun nyt tekisi itselläkin mieli taas hevosen selkään! En ole koskaan ihan kunnolla ratsastanut, käynyt parilla tunnilla joskus yläasteella ja hoitanut kaverin hoitohevosta, mutta että olisi hienoa mennä rauhalliselle metsäpolulle istumaan hevosen rauhalliseen käyntiin…

      Vastaa
    2. tilppa Kirjoittaja

      Voin kyllä suositella lämpimästi, siitä tuli niin hyvä olo! 🙂 Tallin valitseminen voi olla kyllä hankalaa, olisihan se kiva löytää heti kerralla sopiva ja sellainen, missä viihtyy! Mulla on käynyt sillä tavalla onnekkaasti, että tämän tallin omistaja on sukulaisiani, ja sinne meno on kuin kyläilyä ja samalla eläinten kanssa touhuamista!

      Ja Tuuli, rauhallisessa metsälenkissä on kyllä ihan eri tunnelma kuin varsinaisella ratsastustunnilla! Ja mikä parasta, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. 🙂

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s